Blogi

Puhe Sadonkorjuujuhlassa Leivonmäellä

Hyvät juhlavieraat

Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi.

Aina kun ajattelen suomalaisen maanviljelyksen juuria, nuo Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksen tutut alkusanat nousevat mieleeni.

Meille kaikillehan tuo teos lienee tuttu kirjana ja elokuvana. Minulle  Linna tuntuu kovin läheiseltä, koska olen syntynyt ja viettänyt ensimmäiset kolmekymmentä vuottani Urjalassa, noissa Linnan lapsuusmaisemissa, joista hän paljolti ammensi maanviljelykseen liittyviä kuvauksia.

Vaikka kylvökoneet ovat korvannet vakan ja viljelijän saapas yhä harvemmin koskettaa pellon pintaa, uskon aivan samanlaisten tunteiden kun Koskelan Jussilla oli, liikkuvan myös nykyisten kylväjien ajatuksissa.

Näin Linna kertoo:

”Kun lohkomerkit olivat paikoillaan, alkoivat jyvät lentää peltoon. Kauniisti ja tasaisesti levisi siemen, ja kylväjän suun jännityksestä hieman vääristynyt ilme kertoi, miten vakavasti hän työtään teki.

Sitten hän katseli kylvettyä maataan. Hän oli tehnyt voitavansa.

Nyt oli Jumalan vuoro yrittää.”

Siellä Urjalan Rekisuolla isäni raivaamia peltoja viljellessäni myös hallan pelko oli usein läsnä.

Kuten Linna asiaa hienosti kuvaa:

”Mutta kerran puhalsi pohjoistuuli, joka illalla tyyntyi täysin. Sinä yönä ei pariskunta nukkunut, aamuyöstä he näkivät maan vetäytyvän härmään sekä valkean huurun leijailevan suolla.

Jussi seisoi pihalla pellolle katsellen. Alma ei surrut ruista, joka parhaillaan kuoli. Jyvä oli maitoasteella, eikä heidän tarvinnut vähääkään miettiä asiaa. Alma itki sisäistä, päällenäkymätöntä itkua katsellessaan Jussin ilmeitä. Kun edes puhuisi jotakin. Mutta ei. Eikä Almakaan uskaltanut aloittaa keskustelua. Ja viimein tuli Jussilta katkerasti:

– Nyt on sitten elämä kuitti.”

Meistä varmaan jokainen on joskus tuntenut samoin kuin Jussi. Nyt on elämä kuitti. Nykyviljelijällä hallan lisäksi on monia tekijöitä, jotka uhkaavat toimeentuloa ja mahdollisuuksia jatkaa tilan toimintaa. Kun tuotantopanosten hinnat nousevat eikä tuotteista saa riittävää korvausta, tuntuu työ usein turhalta. Tuet paikkaavat osaltaan kukkaroon syntynyttä aukkoa, mutta uusiin investointeihin niitäkään ei usein riitä.

Tällä hetkellä neuvotellaan uutta seitsemän vuoden ohjelmakautta, jossa ratkaistaan tukipolitiikan eurooppalaiset suuntaviivat. Kansallisesti sitten vielä tehdään täydentaviä tukipäätöksiä. Poukkoileva politiikka vaikeuttaa viljelyn suunnittelua ja  ilmastonmuutos tuottaa epävarmuutta tulevaisuudesta. Tuoko kasvukauden piteneminen suuremmat sadot? Vai huonontaako tulosta pitkät helle- ja sadejaksot, taudit ja tuholaiset samalla lisäten epävarmuutta?

Uusimpien tutkimusten mukaan maataloudella voi olla merkittävä rooli myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Maaperän hiilivarastoja voidaan kasvattaa nurmiviljelyllä ja kasvipeitteisyydellä. Samalla lisätä maan kasvukykyä ja luonnon monimuotoisuutta.

Siksi meidän on hyvä muistaa Alman viisas vastaus Jussille:

– No, ei se ny koko elämää vieny ole.”

Koskelan perheen elämä torpparina on kuvattu kirjassa ensimmäisesta kuokan iskusta itseelliseksi tilalliseksi.

Yhä useampi viljelijä näinä päivinä kokee olevansa enemmän pankin torppari kuin itseellinen maajussi. Usko parempaan tulevaisuuteen on kuitenkin aina vienyt vaikka läpi harmaan kiven.

– No, ei se ny koko elämää vieny ole.”

Eikä vienytkään. Oli niitäkin vuosia, kun sato oli hyvä ja Jussi totesi Almalle:

– En ikinä ole nähny tommista jyvää.

Mutta kuitenkin Alman kysymyskseen:

– No olekkos ny tyytyväinen?

Jussi vastaa:

– Olishan sitä ny saanu rohkeemminkin tulla.

Taito olla tyytyväinen, mutta pyrkiä parempaan vei tuota torppaa eteenpäin, kuten se on vienyt Suomen yhdeksi maailman menestyneimmistä hyvinvointivaltioista.

Urjalassa, Pentinkulman maisemissa äitini kirjoitti syksyllä 1944 rintamalle kuvauksen sadonkorjuusta. Hän oli avioitunut välirauhan aikana isäni kanssa ja joutui ottamaan tilan hoidon harteilleen jatko- ja Lapinsodan ajaksi, vaikka kaikki asiat tilanhoidossa olivat uusia.

KIRJE

12.9.1944

”Niin, tänään sitten kaadettiin ensimmäinen päivä kauraa ja on ihan mahdottoman vahvaa. Kyllä siitä varmaan tulee säkki poikineen on niin hyvä pää. Saatiin nyt ainakin siemen poikki kun alkaa pakkaset tulemaan. On se mukavaa kun tulee viljaa että saadaan rahoja, kun  niitä menoja kuitenkin tulee. Saisipa sen vekselinkin maksettua pois. Loppuviikolla kai puidaan ohrat ja herneet, kun vaan ilmat pysyisivät hyvinä.  Kyselet hevosista. „Suru-varsa” on nyt  ensimmäisen yön erossa emästään. Jätettiin karsinaan, täytyy kai jättää sinne päiväksikin. Kyllä sen täytys vieraantua, on „Aira-tamma” niin laihassa kunnossa ja alkaa kynnöt.”

Niin Täällä Pohjantähden alla -kirjan kuin vanhempieni sota-ajan kirjeet luettuani päällimmäinen ajatus  oli: Kaikesta selvitään, kunhan vain säilyy rauha!

Aivan kuin Pentinkulman Koskelassa tai Rekisuon Nikkilässä  sadonkorjuun jälkeen koetaan myös nykyisin tiloilla syksyisin hiljaisia onnen hetkiä.

Niinpä me tänään olemme kokoontuneet yhdessä kiittämään ja nauttimaan uuden sadon antimia!

Mainokset

Joutsan kunnan kuuma kesä

Maanantaina 17.6. päättyi ensimmäinen näytös Joutsan perusturvalautakunnan erottamisprosessissa. Esitykseni lautakunnan erottamista vastaan hävisi täpärästi äänestyksessä 13-11. Toinen näytös, uuden lautakunnan valitseminen, siirtyi elokuulle.

Tässä kunnanvaltuuston kokouksessa pitämäni puheenvuoro:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat

Kuntalain 35 §:n mukaan lautakunnan erottamisen valmistelee valtuuston asettama tilapäinen valiokunta. Erottaminen tällä perusteella voi perustua poliittiseen harkintaan, minkä vuoksi laissa ei ole säädetty erottamisperusteista. Perusteiden tulee kuitenkin olla asiallisia eivätkä ne voi perustua mielivaltaan.

Teistä varmaan jokainen ymmärtää, että tilapäisen valiokunnan tehtävä oli vaikea, lähes mahdoton.

Lautakunnan erottaminen kesken vaalikauden on harvinainen, poikkeuksellinen, sanoisin että jopa äärimmäinen teko.

Olin mukana tilapäisessä toimikunnassa. Kuulimme laajasti ja perusteellisesti asianosaisia. Pääosin johtopäätöksemme ilmenneistä  ongelmista ja niiden moninaisista syistä ja seurauksista olivat yhteneviä.

Harkintaa tehdessäni perehdyin muunmuassa erään toisen kunnan vastaavaan prosessiin. Lisää varmuutta näkemykseeni sain luettuani työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskiselta pyydetyn lausunnon liittyen yhteen perusturvalautakunnan toimintaa sivuavaan kysymykseen.

Mielestäni riittäviä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi lautakunnan koulutusta, työryhmätyöskentelyä, parempaa asioiden valmistelua ja tarpeellista työnohjausta ei ole riittävästi hyödynnetty lautakunnan toiminnassa havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Edellä mainituista syistä esitän, että riittäviä perusteita perusturvalautakunnan erottamiselle ei ole, eikä lautakuntaa siksi ole syytä erottaa.

Ketä äänestäisin?

Minulta on kysytty, ketä kannattaisi äänestää.

Paljon hyviä ehdokkaita on eri puolilla maata, jotka tunnen ja tiedän pärjäävän erinomaisesti kansanedustajan tehtävässä.

Keski-Suomen ehdokkaista tunnen parhaiten Ilona Helteen, Meri Lumelan ja Hannele Vestolan, jotka kaikki olisivat erinomaisia kansanedustajia.

Ilona on luonto- ja ympäristöasioiden huippuosaaja. Tutkijan taustalla tiede ja siihen tukeutuvat poliittinen päätöksenteko ovat hänelle tärkeitä. Jyväskylän valtuustoryhmän puheenjohtajana hän on lyhyessä ajassa ottanut haltuun myös laajemmin politiikan kenttää. Yhteistyö Ilonan kanssa vihreiden Luonnonsuojelu- ja ympäristötyöryhmän jaettuna puheenjohtajuutena on ollut minulle suuri ilo!

Meri on kaupunginhallituksen puheejohtajana, kuntaliiton tehtävissä, puoluevaltuuskunnan jäsenenä ja piirin puheenjohtaja pitkänlinjan yleispolitiikka, jolle työ rehtorina on antanut erityisen vahvan näkökulman koulutuspoliittisiin kysymyksiin. Yhteiset vuodet Merin kanssa sekä Vihreiden Naisten että Keski-Suomen piirin hallituksissa ovat opettaneet minut arvostamaan Merin yhteistyökykyä, näkemyksiä, määrätiotoisuutta ja tehokkuutta.

Hannele laukaalaisena maaseutu- ja erävihreänä hallitsee hyvin maaseutukysymyksiä ja hän on lisäksi profiloitunut maahanmuuttokysymysten erityisosaajana.  Opettajan työn kautta myös hänelle koulun arki ja koulutusleikkausten aiheuttamat ongelmat ovat tulleet tutuiksi.

Naapurikunnassa ja -maakunnassa Maisa Juntunen Kangasniemeltä tekee mahtavaa, raikasta kampanjaa, jonka esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuus ja Pekka Haavisto on isosti huomioinut ja tukenut! Hän on todellinen maaseudun tulevaisuuden ääni. Ehkä joillekin, mutta ei minulle ylättäjä uudeksi kansanedustajaksi!

Kajaanissa Silja Keränen tekee samanlaista kansanedustajapestiin tähtäävää kampanjaa. Sekä Silja Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtajana että Maisa varapuheenjohtajana ovat olleet vihreiden loistavan maatalouspoliittisen ohjelman arkkitehtejä. Ihan mahtaa, että oululainen Satu Haapanen tekee paluuta eduskuntaan. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa hyvää työtä edellisellä kaudella.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta jatkoa kansanedustan työhön toivon erityisesti Krista Mikkoselle Joensuusta ja Satu Hassille Tampereella. Uudellamaalla on myös paljon hyvä ehdokkaita. Toivon jatkoa Johanna Karimäelle ja nousua vihreiden kunta-asioita hyvin hoitavalle Tiina Elolle ja puoluehallituksessa kanssani istuvalle Henna Partaselle.

Helsingissä uskon Pekka Haaviston äänivyöryn ja erittäin pätevien muiden ehdokkaiden myötä vihreiden nousevan suurimmaksi puolueeksi. Paljon ääniä saavat Pekan lisäksi Outi Alanko-Kahiluoto ja Emma Kari. Uusina, erittäin pätevänä eduskuntaan äänestäisin myös tehokkaan ja taitavan varapuheenjohtaja Maria Ohisalon. Yllättäjiksi toivon Kaisa Hernbergin ja Kati Juvan.

Monet hyvät nimet jäävät mainitsematta niistä veikkaamistani noin 30 uudesta vihreästä kansanedustajasta. Mutta tässä 16 loistavaa naisehdokasta. Sillähän saadaankin eduskuntaryhmään jo niukka  naisenemmistö ja hyvä niin.

 

Uhkaako kaivostoiminta Leivonmäen kansallispuistoa?

Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukes on hyväksynyt Oy Fennoscandian Resources Ab:n (Biowulf Miningin tytäryhtiö) tekemän varausilmoituksen kaivostoimintaa varten. Varaus käsittää alueita Joutsan, Luhangan ja Hartolan kuntien alueella yhteensä 137,28 km2 eli 13 728 hehtaaria! Se peittää alleen myös Leivonmäen kansallispuiston eteläisen osan. Varaus on voimassa vuoteen 2021 ja sinä aikana yhtiöllä on tarkoitus tehdä tutkimukset ja malminetsintälupahakemus. Varaaja otaksuu alueella aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella olevan seuraavia kaivosmineraaleja: grafiitti, kulta, tina, volframi, kupari, koboltti, hopea. Samalla yhtiöllä on käynnissä vastaavanlainen hanke Heinävedellä, joka on herättänyt valtakunnallistakin huomiota. Pro Heivävesi-liike toimii aktiivisesti kaivoksen perustamista vastaa.

Vuonna 2013 Joutsan kunta vastusti Palmex Miningin kaivosvarausta, joka sekin oli osittain kansallispuiston alueella. Mutta kansainvälisten kaivosyhtiöiden kiinnostus jatkaa kasvuaan Suomessa, koska kaivoslakimme antaa poikkeuksellisen laajat valtuudet toimia. Toivottavasti kaikki kolme kuntaa asettuvat vastustamaan hanketta, sillä kunnilla on asiassa merkittävää päätösvaltaa.

Suomen pinta-alasta on noin seitsemäsosa tavalla tai toisella kaivosyhtiöiden varaamaa. Kansainvälisiä kaivosyhtiöitä on viime vuosina entistä aktiivisemmin hakeutuneet juuri Suomeen, sillä yhtenä harvoista maista maailmassa Suomi antaa mineraaliesiintymän omistusoikeuden ”Löytäjä saa pitää”-periaatteella.

Haitoista kärsivän ympäristön kunnostaminen jää usein veronmaksajien maksettavaksi, kuten esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa on käynyt. Sen aiheuttamien ympäristövahinkojen korjaamiseen on jo käytetty satoja miljoonia euroja. Kiinteistöjen, erityisesti vapaa-ajanasuntojen hinnat ovat romahtaneet. Ei kukaan halua asua tai viettää lomaa kaivoksen kupeessa.  Melusta, pölystä, kasvavasta liikenteestä ja saastuneista vesistöistä kärsivä yritystoiminta, kuten maatalous ja matkailu, jäävät vaille korvauksia.

Verotuloista kunta voi hyötyä, mutta nykyaikissa kaivoksissa työpaikkoja on vähän, niissä robotit ahkeroivat. Erityisosaajat  tuodaan ulkomailta. Lisäksi kaivosalalla on tyypillinen toimintatapa se, että ulkomainen emoyhtiö antaa tytöryhtiölle miljardilainan, jossa on suuri korko. Tytäryhtiö maksaa sitten emoyhtiöllelle lainaa ja korkoa niin, että verotettavaa voittoa ei pääse syntymään.

En vastusta kaivostoiminataa. Tarvitsemme kohtuullisesti uusiutumattomia kaivannaistuotteita jatkossakin, vaikka esimerkiksi niiden kierrätystä tehostamalla voidaan uusien kaivosten tarvetta vähentää. Mutta valtion, kunnan, maanomistajien ja kaikkien haitaoista kärsivien pitää saada kunnon korvaus, ympäristöä ja luontoa tulee turmella niin vähän kuin mahdollista, ja aiheutetut vahingot pitää korvata täysimääräisesti. Tuotannon pitää olla kestävää ja tuleville sukupolvillekin pitää jättää uusiutumattomia luonnonvaroja. Luonnonsuojelualueet tulee ehdottomasti rajata ulos kaivostoiminnasta. Leivonmäen kansallispuistoon eikä sen välittömään läheisyyteen saa tulla kaivosta!

Lea-Elina Nikkilä

kunnanvaltuutettu (vihr.)

Julkaistu Joutsan Seudussa 27.3.2019

Joutsa mukaan kunta-alan energiatehokkuussopimukseen ja HINKU-hankkeeseen.

VALTUUSTOALOITE 29.10.2018

Kunnan omien toimintojen, hankintojen ja kaavoittamisen lisäksi kunnat voivat vaikuttaa päätöksenteollaan muun muassa maankäytön, energiantuotannon ja liikenteen päästöihin kunnan alueella. Keski-Suomessa kunnat tekevätkin nyt kunta-alan energiatehokkuussopimuksia, jonka avulla kunta saa tukea energiainvestointeihin. Sopimuskaudella selvitetään kulutuksen nykytila ja etsitään kannattavat säästö- ja tehostamiskohteet. Päästöjä vähennetään erityisesti parantamalla kiinteistöjen energiatehokkuutta, luopumalla öljystä ja lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä. Työssä auttaa uusiutuvan energian kuntakatselmus, jonka tekemiseen saa jopa 50% avustuksen.

Joutsassa tilanne on monelta osin hyvä. Meillä on biopolttoaineisiin tukeutuva Joutsan Lämpö Oy ja Joutsan Ekokaasu OY, joiden toiminta pitää turvata. Lisäksi esimerkiksi kunnan katuvalaistus kannattaa muuttaa kokonaan led-lampuilla tuotettavaksi. Näin on mahdollista saada noin 60% kustannussäästö.

 

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti 8.10.2018 osoitti, että ilmastonmuutoksen torjumisessa ei ole hetkeäkään hukattavaksi. Kunnilla on merkittävä rooli edistää toimia, joilla vähennetään alueen kasvihuonepäästöjä. HINKU-hanke tarjoaa kunnille asiantuntemusta, verkostoitumista, tietoa hyvistä käytännöistä ja hyville teoille näkyvyyttä.

 

HINKU-hankkeessa kunta sitoutuu valtuuston päätöksellä tavoittelemaan koko alueensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80 % vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Uudet ratkaisut ovat olleet kunnille kustannustehokkaita myös esimerkiksi aurinkopanelien yhteishankintojen vuoksi.

Kunnat kilpailevat tulevaisuudessa yhä enemmän palveluista, yrityksistä ja asukkaista. Nykyhetken haasteisiin aktiivisesti reagoiva kunta houkuttelee niin yrityksiä kuin asukkaitakin.

 

Esitän, että Joutsa tekee kunta-alan energiatehokkuussopimuksen. Tavoitteeksi tulee asettaa hiilineutraali kunta ja siihen pääsemiseksi kunta lähtee mukaan HINKU-hankkeeseen.

Pidetään huolta soista ja vesistöistä

Suomessa on alunperin ollut soita noin kymmenen miljoonaa hehtaaria. Tästä alasta yli puolet on kuivattu ojittamalla maa- ja metsätalousmaaksi, Keski-Suomessa jopa 90 prosenttia. Ojitetuilta soilta ja metsistä  on valunut vesistöihin valtavasti kiintoainesta, ravinteita ja humusta. Varsinkin pienet vesistöt ovat sen vuoksi sameutuneet ja liettyneet. Veden laatu vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen, kalastus- ja matkailuelinkeinojen toimintaedellytyksiin sekä paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten viihtyvyyteen ja vapaa-ajan viettoon.

Keski-Suomen Vihreät on pitkään tuonut esiin turvetuotannon aiheuttamia haittoja vesistöille, suoluonnolle ja ilmastolle. Nyt myös  Vapo-konserni uuden strategiansa  mukaisesti pyrkii suuntaamaan toimintaansa pois  turpeenpoltosta, koska tiedostaa yhteiskunnan tavoitteen kohti hiilineutraalia energiantuotantoa. Tämä on merkittävä askel oikeaan suuntaan, koska turpeen poltto kiihdyttää ilmastonmuutosta jopa kivihiiltä pahemmmin. Turvetuotantoa ei kuitenkaan olla vielä lopettamassa, jopa uusille soille haetaan lupia. Onneksi kunnat eivät enää aina niitä puolla, vaan kuuntelevat entistä enemmän asiantuntijoiden ja asukkaiden mielipiteitä.  Nyt pitääkin toteuttaa soidensuojelun täydennysohjelma, jotta arvokas ja monimuotoinen suoluontomme säilyy  myös tulevien sukupolvien ihailtavana.

Soiden ojitus on ollut usein taloudellisesti kannattamatonta, koska kuivattu suo ei edes tuota kovin hyvin puuta. Vanhat ojat ovat monin paikoin jo kasvaneet umpeen ja soita on myös ennallistettu onnistuneesti. Kuitenkin yhä tehdään turvemaiden  kunnostusojituksia ja avohakkuita. Niiden aiheuttamaa kuormitusta pyritään hillitsemään mm. kaivuukatkojen, lietekuoppien ja laskeutusaltaiden avulla, mutta niiden teho esimerkiksi raskasmetallien, kuten kaloihinkin siirtyvän elohopean sitomiseen on heikkoa. Siksi tarvitaan tutkimusta tehokkaampien vesistönsuojelukeinojen löytämiseksi ja jo pilattujen vesistöjen puhdistamiseksi.

Puhdas vesi on kallisarvoinen luonnonvaramme, josta maailmassa on monin paikoin pula.  Vedenpuhdistuslaitosten ansiosta monet  vesistöt ovatkin puhdistuneet. Haja-asutusalueilla uusi jätevesiasetus edellyttää ranta- ja pohjavesialueilla perustason täyttävää jätevesijärjestelmää ensi vuonna.Yhä tarvitaan työtä puhtaiden vesien ja suoluonnon puolesta.

Lea-Elina Nikkilä, Joutsan kunnanvaltuuston 1.vpj

Hannele Vestola, Laukaan kunnanhallituksen 2.vpj

Keski-Suomen Vihreät ry

Julkaistu Keskisuomalaisessa