Blogi

Pidetään huolta soista ja vesistöistä

Suomessa on alunperin ollut soita noin kymmenen miljoonaa hehtaaria. Tästä alasta yli puolet on kuivattu ojittamalla maa- ja metsätalousmaaksi, Keski-Suomessa jopa 90 prosenttia. Ojitetuilta soilta ja metsistä  on valunut vesistöihin valtavasti kiintoainesta, ravinteita ja humusta. Varsinkin pienet vesistöt ovat sen vuoksi sameutuneet ja liettyneet. Veden laatu vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen, kalastus- ja matkailuelinkeinojen toimintaedellytyksiin sekä paikallisten asukkaiden ja mökkiläisten viihtyvyyteen ja vapaa-ajan viettoon.

Keski-Suomen Vihreät on pitkään tuonut esiin turvetuotannon aiheuttamia haittoja vesistöille, suoluonnolle ja ilmastolle. Nyt myös  Vapo-konserni uuden strategiansa  mukaisesti pyrkii suuntaamaan toimintaansa pois  turpeenpoltosta, koska tiedostaa yhteiskunnan tavoitteen kohti hiilineutraalia energiantuotantoa. Tämä on merkittävä askel oikeaan suuntaan, koska turpeen poltto kiihdyttää ilmastonmuutosta jopa kivihiiltä pahemmmin. Turvetuotantoa ei kuitenkaan olla vielä lopettamassa, jopa uusille soille haetaan lupia. Onneksi kunnat eivät enää aina niitä puolla, vaan kuuntelevat entistä enemmän asiantuntijoiden ja asukkaiden mielipiteitä.  Nyt pitääkin toteuttaa soidensuojelun täydennysohjelma, jotta arvokas ja monimuotoinen suoluontomme säilyy  myös tulevien sukupolvien ihailtavana.

Soiden ojitus on ollut usein taloudellisesti kannattamatonta, koska kuivattu suo ei edes tuota kovin hyvin puuta. Vanhat ojat ovat monin paikoin jo kasvaneet umpeen ja soita on myös ennallistettu onnistuneesti. Kuitenkin yhä tehdään turvemaiden  kunnostusojituksia ja avohakkuita. Niiden aiheuttamaa kuormitusta pyritään hillitsemään mm. kaivuukatkojen, lietekuoppien ja laskeutusaltaiden avulla, mutta niiden teho esimerkiksi raskasmetallien, kuten kaloihinkin siirtyvän elohopean sitomiseen on heikkoa. Siksi tarvitaan tutkimusta tehokkaampien vesistönsuojelukeinojen löytämiseksi ja jo pilattujen vesistöjen puhdistamiseksi.

Puhdas vesi on kallisarvoinen luonnonvaramme, josta maailmassa on monin paikoin pula.  Vedenpuhdistuslaitosten ansiosta monet  vesistöt ovatkin puhdistuneet. Haja-asutusalueilla uusi jätevesiasetus edellyttää ranta- ja pohjavesialueilla perustason täyttävää jätevesijärjestelmää ensi vuonna.Yhä tarvitaan työtä puhtaiden vesien ja suoluonnon puolesta.

Lea-Elina Nikkilä, Joutsan kunnanvaltuuston 1.vpj

Hannele Vestola, Laukaan kunnanhallituksen 2.vpj

Keski-Suomen Vihreät ry

Julkaistu Keskisuomalaisessa

Vieraslajeista

Lupiini, jättibalsami, jättiputki – näyttäviä ja kauniitakin, mutta vieraslajeja. Miksi niitä pitäisi torjua?

Maailmanlaajuisesti vieraslajit muodostavat toi­seksi suurimman uhkatekijän luonnon monimuotoisuudelle, kun kokonaisten elinympäristö­jen häviäminen ja pirstoutuminen on arvioiden mukaan uhkatekijöistä suurin. Suomessa, meillä Joutsassakin  on jo alueita, joissa lupiini tai jättipalsami ovat syrjäyttäneet alkuperäisen niittykasvillisuuden ja levittäytyneet nopeasti puutarhoista tienvarsille ja syvemmälle metsään.

Kasvukausi on pian siinä vaiheessa, että vieraskasvit  levittäytyvät tehokkaasti uusille alueille. Kasvullisen lisääntymisen ohella tuuli, eläimet ja vesi kuljettavat niiden siemeniä pitkiäkin matkoja, ja lajit leviävät myös esimerkiksi maansiirtojen, tievarren niittämisen ja puutarhajätteen mukana.

Leviämisen ehkäisemiseen ja vieraslajien torjumiseen tarvitaan meidän kaikkien yhteistyötä, ja lajituntemuksen lisääminen on siksi tärkeää. Myös torjuntakeinoihin on hyvä perehtyä ennakolta, sillä ne riippuvat lajista ja voivat esim. jättiputken kohdalla vaatia suojautumista kosketukselta.

Maa- ja metsätalousministeriön käynnistämässä Viikon vieraslaji -kampanjassa esitellään heinäkuun loppuun asti viikoittain yksi ajankohtainen vieraslaji ja kerrotaan, mitkä ovat sen tehokkaimpia torjuntakeinoja. Lisätietoja: vieraslajit.fi

Julkaistu Joutsan Seudussa

Vuosi vaaleista

Vuosi sitten 9.4.2017 järjestettiin kuntavaalit.

Sain suureksi yllätyksekseni 180 ääntä ja siten Vihreät Joutsassa 7,4% äänimäärällä ja yhdellä ehdokkaalla ensimmäisen edustajansa  valtuustoon. Minulle oli aika monelta taholta sanottu, että yksin on mahdotonta päästä läpi ja kovasti tein töitä, että olisin saanut muitakin vihreiden listalle, mutta turhaan.

Koska äänimääräni oli toiseksi suurin, sain kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtajan paikan. Lisäksi vihreillä on Kalle Willman jäsenenä perusturvalautakunnassa ja sen yksilöjaoksessa sekä Marianne Luukkanen varajäsenenä keskusvaalilautakunnassa ja hyvinvointi- ja sivistyslautakunnassa. Tarkastuslautakunnassa vihreiden mandaatilla on sitoutumaton Esko Manninen. Toki näin menestyksekkääseen paikkajakoon oli myös teknisellä vaaliliitolla merkitystä.

Mitä vuoden aikana olen saanut aikaan?

Koska olen valtuuston varapuheenjohtaja, olen ollut mukana valtuuston kokousten lisäksi myös puheenjohtajiston ja kunnanhallituksen kokouksissa. Olen oppinut paljon kunnallisesta päätöksenteosta ja saanut olla mukana tekemässä isoja päätöksiä sekä maanhankinnasta että sote-keskuksen rakentamisesta. Puheenjohtajisto kutsutaan myös usein eri tapahtumiin. Kiinnostavaa oli tutustua Joutsan uuteen lämpölaitokseen ja vierailla naapurikunnissa neuvottelemassa yhteistyöstä.

Vuonna 2017 kunnanvaltustossa tehtiin ainoastaan yksi aloite. Se oli esitykseni  Luonnonmuistomerkin perustamisesta Joutsaan Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Aloite hyväksyttiin ja valituksi tuli Maljakivet, jolle  alueen omistava Metsähallitus ei kuitenkaan katsonut olevan tarvetta perustaan luonnonmuistomerkkiä. Maljakivet sijaitsevat  alueella, jonka suojelu toteutuu viimestään vuonna 2019.

On paljon asioita, joita haluan jatkossa rohkeasti edistää. Luonto ja ympäristö sekä kulttuuri, siinä ovat mielestäni tulevaisuuden kunnan peruspilareja. Syksyllä käynnistyvä kunnan strategian päivitys antaa näiden asioiden nostamiseen oivan mahdollisuuden. Esimerkkeinä ovat Leivonmäen kansallispuisto, Ekokaasu ja Haihatus, joiden kehittämisessä myös kunnalla on tärkeä rooli. Uudet bioenergiamuodot sekä luonto- ja kulttuurimatkailu ovat kasvavia aloja, joiden avulla voidaan parantaa kuntalaisten toimeentuloa, mahdollistaa uutta yrittäjyyttä ja luoda positiivista kuntakuvaa.

Avoimuuden lisääminen oli keskeinen vaaliteemani ja sen edistämiseen pyrin jatkossa paneutumaan. Paikallislehti Joutsan Seutu on ansiokkaasti nostanut esiin julkisen keskustelun vähäisyyden. Vihreiden Kalle Willman on luonut tervetullutta, terävän debatin kulttuuria. Kun seurasin netissä Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta, en voinut kuin haaveilla moisesta Joutsassa. Meillä valtuuston kokouksissa ei keskustella, ei edes pidetä puheita. Kaikki on valmiiksi sovittu, joten äänestääkään ei tarvitse. Olen valmistellut kahteen kokoukseen puheenvuoron, jotka löytyvät kotisivuilta. Mutta miten saada muutkin puhumaan ja keskustelemaan ja siten jopa yleisöäkin paikalle? Eipä ihme, ettei ehdokkaita kuntavaaleissa ole helppoa löytää ja äänestäminen ei kovin kiinnosta. Uuden strategian valmistelussa pitää löytää keinoja asioiden valmistelun ja päätöksenteon avoimuuden lisäämiseksi.

Puhe kunnanvaltuustossa 26.3.2018

Puheenjohtaja, Hyvät kolleegat ja muut paikalla olevat

Sote-keskuksen rakentaminen on merkittävä investointi, joka tulee vaikuttamaan meidän joutsalaisten hyvinvointiin, terveyteen ja sairauksien hoitoon monin tavoin ja kattavasti vuosikymmeniä. Hanke turvaa toivon mukaan laajat sote- ja perhepalvelut vuosikymmeniksi eteenpäin. On hienoa, että projekti on saatu nyt liikkeelle ja meillä on ollut laaja materiaali tutustuttavana hankkeen tiimoilta. Kiitos siitä.

Nyt käynnistyvässä toteutussuunnittelussa toivon, että hankesuunnitelmassa mainitut ekologiset tavoitteet toteutuvat vähintäänkin esitetyllä tavalla ja parasta mahdollista tekniikkaa käyttäen. Ilmastonmuutoksen torjunta on yksi yhteiskunnan suurista haasteista ja se on huomioitava entistä enemmän kaikissa hankinnoissa. Energiansäästön lisäksi on homeongelmien välttämiseen koko rakennuksen elinkaaren aikana kiintettävä erityistä huomiota kaikissa rakennusvaiheissa. Näiden seikkojen huomioiminen on myös taloudellisesti kannattavaa, kun ajatelleen rakennuksen elinkaaren aikaisia kokonaiskustannuksia.

Vaikka rakennuksen sisällä tarjottavat palvelut ovat suunnittelun keskiössä, toivon, että myös ulkonäköön kiinnitetään huomiota. Olisi ollut arkkitehtoonisesti helpompaa rakentaa erillinen sote-keskus tien toiselle puolelle tyhjälle tontille. Nyt haasteena on monien erinäköisten osien yhteensovittaminen niin, että logistiikka toimisi ja kokonaisuudesta tulisi osa arvokasta joutsalaista rakennettua ympäristöä.

Maallikon näkökulmasta ajattelen, että kokonaisvastuurakentaminen olisi nykyisessä tilanteessa ollut  perusteltua. Toivottavasti jaettu urakkamuoto saadaan toimimaan jouhevasti ja paikalliset yritykset toteuttamaan suuri osa rakentamisesta.

Eero Peltoniemi nappasi kuvan, kun johdin valtuuston kokousta yhden pykälän ajan.

Valtuusto_26.3.2017

Politiikan kuplassa

Vihreässä tapahtuu

Valtakunnan vihreässä politiikassa kiinnostavin haasteeni on, kun toisena puheenjohtajana luotsaan ympäristö- ja luonnonsuojelutyöryhmää. Saimme tiiviin valmistelun jälkeen valmiiksi Luonto vastuullamme – vihreiden luonnonsuojeluohjelman. Se hyväksyttiin juuri puoluehallituksessa ja maaliskuun alussa puoluevaltuuskunta hyväksyy sen omien kommenttiensa ja korjausten jälkeen. Luonnon monimuotoisuuden nopea hupeneminen on pysäytettävä, panoksia luonnonsuojeluun ja kestävään metsätalouteen lisättävä. Lisäksi on maakuntauudistuksessa torjuttava ympäristöhallinnon heikennykset.

Seuraavaksi pöydälle tuli eduskuntaryhmän kaivostoiminnan kannanotto. Suomesta on tullut uusi Klondike. Arvokkaimmat luonnonvaramme sekä luontokohteet ja niihin tukeutuva luontomatkailu tulee turvata kansainväliseltä kaivostoiminnalta. Suomen valtion, kunnan ja maanomistajien on saatava enemmän päätösvaltaa ja hyötyä kaivoksista.  Kiertotaloutta on edistettävä.

Seuraavaksi käynnistyy  poliittisen ohjelman valmistelu suuntana seuraavat eduskuntavaalit.

Tuleeko maakuntauudistus ja -vaalit? 

Maakunnan yhteistyöryhmän jäsenyys on teettänyt odottamaani vähemmän töitä, mutta ehkä yhteisen opintomatkan myötä vaikutusmahdollisuudet paranevat ja kannanmuodostustus tulevaan maakuntaan käynnistyy tälläkin foorumilla.

Koska edustan Keski-Suomea puoluehallituksessa, pyrin osallistumaan myös piirin kautta maakuntauudistuksen kommentointiin. Alkuvuodesta otin päävastuun piirin eläinsuojelukannanoton kirjoittamisesta, onhan niin tuotanto- kuin lemmikkieläimet lähellä sydäntäni. Eläinsuojelulaki on tulossa piakkoin eduskuntaan, joten asia on ajankohtainen ja korjattavaa esityksessä on paljon.

Jousassa kohti suuri muutoksia ja strategiatyötä

Kuntapolitiikan puolella kokouksia ja muita pakollisia tai vähemmän pakollisia tilaisuuksia on ollut paljon. Vaikka arvelinkin kuntapolitiikkaan liittyvän ihan toisenlaisia kuvioita, kuin omassa puolueessa toimiessa, on minulle tullut moni asia yllätyksenä. Kun päätökset kiertyvät tiivisti pienen yhteisön asioiden hoitamiseen ja ihmissuhteisiin, on ulkopuolelta tulleen usein vaikeaa ymmärtää sitä intohimojen määrää, mitä asioihin liittyy.

Kun olen mukana sekä puheenjohtajiston että kunnanhallituksen ja -valtuuston kokouksissa, pitäisi minun kaiken järjen mukaan olla jo hyvin perillä päätöksenteossa. Silti koko ajan on tunne, että päätökset valmistellaan varsin pitkälle jossakin muualla. Odotan strategiatyön aloittamista ja sen kautta suurempaa avoimuutta asioiden valmisteluun.

Katse tulevaisuuteen

Ensi perjantaina pääsen ensimmäistä kertaa puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yhteiseen suunnittelupalveriin ja sieltä suoraan Kajaaniin Maaseutu- ja erävihreiden talvipäiville. Hyvässä porukassa katse on tulevaisuudessa.

Ai että liikaa ohjelmia? Ei minusta. Poliittisen toiminnan konkretia lähtee vihreissä yhteiselta arvopohjalta, joka kirjataan eri yhteiskuntasektoreilla juuri ohjelmien kautta.

Onneksi harrastukset Leivonmäen kansallispuiston ystävissä ja Päijänteen luonnonperintösäätiössä pitävät jalat maassa tai oikeammin sukset ladulla!

PS. Olipa hauska ja antoisa lauantai-iltapäivä Hankasalmen, Hartojan, Kangasniemen ja Joutsan vihreiden kuntapoliitikkojen kanssa.

Ryhmäpuheenvuoro 18.12.2017 kunnanvaltuustossa

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat!

Suomen ja Euroopan parantunut taloustilanne heijastuu tänne Joutsaankin. Verotulot ovat lisääntyneet ja paikanneet pienentyneitä valtionosuuksia. Taloustilanne ei ole hyvä, mutta edellisvuosien säästöjen vuoksi Joutsa pärjää.

Ensi ja varsinkin vuoden 2019 merkittävin investointi on sote-keskuksen rakentaminen. Uudessa valtuustossa valmistelu on ollut yksituumaista ja ripeää, silti perusteellista ja monia vaihtoehtoja selvittelevää. Ja toki selvitystyö monista asioista jatkuu edelleen ensi vuonna, kun suunnittelu käynnistyy. Toivottavasti puurakentaminen ja energiatehokkuus ovat siinä vahvasti mukana.

Edellisessä valtuuston kokouksessa tehtiin Joutsan historian suurin maakauppa ja nyt on syytä toivoa sen tuottavan uutta elinkeinotoimintaa Joutsaan nelostien varteen. Toivottavasti alueesta kiinnostuvat  tulevaisuuteen suuntaavat cleantec-yrittäjät ja laadukkaita palveluja tarjoavat, paikkakuntaan sitoutuvat ja työllistävät toimijat.

Biokaasulaitoksella saadaan kunnan jätevedet ja biojätteet hyötykäyttöön. Nyt suunnitteilla on Ekocenter -kierrätyskeskus ja rakennusapteekki, jossa saadaan käytetyt tavarat ja rakennustarvikkeet kunnostettua ja uudelleen käyttöön. Samalla se mahdollistaa mielekästä työtä myös vaikeammin työllistyville. Työttömien määrä on vähentynyt ja työllisyystilanne parantunut, mutta kunnassa on kuitenkin edelleen yli 200 työtöntä.

Väkiluku laskee ja syntyvyys on hälyyttävän alhainen.  Kuulin, että tällä hetkellä ensi vuodeksi on tiedossa 3 lapsen syntymä. Tarvitsemme uusia asukkaita ja samaan aikaan, kun iso  muuttovirta vie kaupunkeihin, pitää tulevaa strategiaa keväällä tehtäessä miettiä tarkasti, mitkä ovat ne vetovoimatekijät, joilla Joutsa voi pärjätä kilpailussa asukkaista. Puhtaat vedet, kaunis luonto, hiljaisuus ja turvallisuus ovat valttejamme. Erityisesti järvien kokoajan heikkenevä tila huolestuttaa monia, ei vähiten rantatonttien myyntiä suunnittelevia.  Kaupunkien palvelujen kanssa emme pysty kilpailemaan, mutta kaikki välttämättömät palvelut kuitenkin pitää voidaan taata.

Haluamme olla Keski-Suomen kärkeä hyvinvoinnin kuntana. Sote-uudistuksen jälkeen kunnan rooli juuri hyvinvoinnin ylläpitäjänä onkin erittäin tärkeä. Joutsa on aktiivisesti mukana 30-vuotisessa Meijän Polku- hankkeessa, joka nostaa esiin hyvinvointimme kannalta neljää teemaa, liikunta, lepo, luonto ja yhteisöllisyys. Kansallispuisto ja sen palvelujen kehittäminen tukee noista kaikkia.

Väki vanhenee ja siksikin sote-puolen menot ovat kasvaneet. Yhteisölliset aktiviteetit ovat erityisen tärkeää ikääntyvien kuntalaisten hyvinvoinnille ja terveyden ylläpitämiselle. Kuntalan hyvinvointitupa on osoittautunut erinomaiseksi kokoontumispaikaksi, 15 eri ryhmää  käyttää tiloja säännöllisesti ja monet lisäksi satunnaisemmin ja kahvilassa käy paljon väkeä. Arvokas rakennus onkin näin saanut uuden, arvonsa mukaisen elämän.

Kulttuuri on elämän suola. Voimme olla ylpeitä loistavasta kirjastosta, maailmallakin tunnetusta Haihatuksesta, Kinosta ja monista eri kulttuurialojen toimijoistamme.  Näiden toimintojen jatkuvuus tulee turvata tarpeen mukaan kunnan tuella.

6.12.2017

Kirjoitin jo reilu kuukausi sitten puheen heti saatuani kutsun Suomi 100 Itsenäisyyspäivän juhlaan. Sittemmin olen huomannut, että Linnan teokset ovat inspiroineet muitakin puhujia. Hyvä niin, perinteitä kunnioittaen.

Arvoisa juhlayleisö!

Alussa olivat Suo, Kuokka ja Jussi.

Nämä tutut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla kirjan aloitussanat merkitsevät minulle Suomen kansan historiaa tiivistettynä.

Tänä vuonna juhlimme satavuotiasta Suomea, mutta kansamme historia ulottuu paljon pidemmälle. Siellä alussa olivat suo, kuokka ja Jussi!

Mutta niin tärkeitä, kuin nuo kolme asiaa maamme historiassa ovatkin, yhtä tärkeä oli Alma, Jussin sitkeä, ahkera ja lempeä vaimo, joka huolehti lapsista ja karjasta, ruoasta ja vaatteista, kodista.

Siitä kodista lähti rintamalle Jussin ja Alman pojanpoika Vilho Koskela, Väinö Linnan nyt taas kovin ajankohtaisen Tuntematon sotilas -romaanin  yksi keskushahmoista.

Olen syntynyt Urjalassa, Täällä pohjantähden alla -romaanin  maisemissa. Väinö Linnahan syntyi myös Urjalassa ja Linnan kieli on siksikin minulle niin tärkeää, läheistä ja rakasta.

Isäni oli syntynut 1911, ja oli kaksi vuotta romaanihenkilö Vilho Koskelaa vanhempi. Talvisodasta haavoittuneena selvittyään isäni  avioitui äitini kanssa juuri ennen kutsua jatkosotaan. Heidän jäämistöstään löysin noin 1500 kirjettä ja korttia jatko- ja lapinsodan ajoilta. Luen nyt pieniä lainauksia Itsenäisyyspäivänä kirjoitetuista kirjeistä sotavuosilta.

76 vuotta sitten 6.12.1941, kohta 30 -vuotis, syntymäpäiviään viettävä isäni kirjoitti korsussa:

Rakas Helmi!

Rakkaat terveiseni täältä lämpimästä korsusta. Ulkona on kauheen kylmä, ainakin 30 astetta. Kylmäksi alkaa talvi jo näin aikaisin. 

Tuhannet kiitokseni näistä paketeista tuli se postipakettikin, kaikki yhtä aikaa. Tänään on sitten se itsenäisyyspäivä meilläkin, pitäisi olla täällä jonkinlaista juhlaa. Valmistettiin suuri korsu mihinkä mahtuu 100 miestä. Siihen tulee sotilaskoti, johka tulee 10 lottaa. Saa nyt nähdä miten tässä rupeaa käymään meidän vanhuksien, joko päästetään täältä pois? Onkohan siellä mitään juhlaa? Kukapa siellä juhlii kun on täällä koko kansa.

Vuonna 1942 Suomen 25 itsenäisyyspäivänä hän kirjoitti:

Helmilleni!

Terve taas täältä kaukaa Karjalan mailta. Kirjoitan nyt taas aivan yksinäisyydessä. Kämppä on ihan tyhjä ei ole kukaan häiritsemässä. On 6 joulukuuta itsenäisyyspäivä. Kolmannen kerran vietän tätä päivää täällä sotahommissa. Kun ajattelee sitä nyt näin jälkeenpäin niin tuntuu todella merkilliseltä että ihmisen elämässä, joka on hyvin lyhyt on tällaisia sotia ja kestää näin pitkälle. 

Jos nyt vastailen kysymyksiisi. Onhan ne uudet satiaiset hyvät, eikä ne liian leveet ole nehän kavennettiin, joten niillä on hyvä ajella. Parirekilaitioista en tiedä, kyllä ne oli mutta missä mahtavat olla. Näin niiden syrjät jossain, mutta sontaa voi ajaa niillä satiaisen pohjilla, heittää pari lautaa vaan pohjalle. 

Samana itsenäisyyspäivänä vuonna 1942 äitini kirjoitti kotona kirjeen  rintamalle:

Rakas mieheni

Olisipa nyt tänä itsenäisyyspäivänä tapahtunut ihme ja tullut rauha, mutta sitä taitaa olla turha toivoakaan. Oliko teillä mitään juhlallisuuksia tämän päivän kunniaksi? 

Minkähänlainen olisi meidän joulumme, kun olisit Sinäkin mukana viettämässä. Ei sitä auta edes päästää ajatuksiin tulee niin katkeralle mielelle. Juttelenkin taas arkisista huolista. …

Ja niin jatkui heidän päivittäisen kirjeenvaihtonsa perussisältö. Tilan töistä keskusteleminen.

Vuoden 1943 itsenäisyyspäivänä oli isäni vihdoin lomalla ja vuoden 1944 itsenäisyyspäivän aikoihin isäni oli viimein paluumatkalla  lapinsodasta.

5.11.1944 isäni kirjoitti Enontekiötä:

Ensilumi terveisin täältä käsivarren alkupäästä, josta nyt kirjoitan. On kai viimeinen kirje täältä korkeelta. Huomena ehkä aletaan tulla alaspäin. Taisi olla tämä päivä viimeinen sotapäiväni tässä armottoman pitkässä sodassa. Tänään lähti pois nuoret pojat ja me vanhat sekä keskiikäiset lähdemme kohti Urjalaa matkaan, joka kestää siinä kolme viikkoa.

Kuten arvaat on mieli korkea ja aamulla on ensimmäinen marssipäivä kohti kotia. 400 kilometriä on marssi. Saa siinä astua erään askeleen. Ne ovat kuitenkin keveitä, kun niiden jälkeen pääsee teidän, rakkaitteni luo.

Kiitollisuudella ajattelen edesmenneitä vanhempiani ja kaikkia sodan kokeneita ja läpi eläneitä.  Minun sukupolveni on saanut elää itsenäisessa Suomessa. Suomessa, josta on rauhan vuosina rakennettu hyvinvoiva, rikas ja monin tavoin menestyvä maa.